Uusi vaunu

Viikko sitten pääsin kotiuttamaan uuden vaunun. Eestin OÜ Conlogin päällikön Toomas Männisalun sekä isoihin liikkuviin asioihin ihastuneen Luukaksen, 3v., valvonnassa vaunu teki ensimmäisen matkansa Katajanokan rahtiterminaalista katsastusasemalle, josta matka jatkui tuoreen rekisterikilven kanssa kotiin.

Hurjat propsit Toomakselle ja tiimille, vaunu on upea. Tankkimaisen jykevä, hyvä vetää, näppituntumalta pomminkestävä. Eikös sattuma järjestänyt viereiselle katsastuspaikalle armeijan rekan, jonka viisitoistametrinen lavetti kantoi kolmea Conlogin toimittamaa räjähdysainekonttia. Toomas tunnisti oitis kättensä jäljen.

Vaunun omamassa punnittiin katsastuksen yhteydessä: 1290 kiloa. Koska pikkupakullani voi vetää ainoastaan 2000 kiloa, täytyi vaunun kokonaismassa merkitä rekisteriin siksi, vaikka rakenteellisesti vaunu kestää 2700 kilon lastin. Näinollen hyötykuormalle jäi käytettäväksi melko niukat 700 kiloa.

Sisäpuolen rakentaminen on jo hyvässä vauhdissa. Lattialle ladoin ensin Isoplaat -askeläänieristettä, sitten lattialaminaattia etupäähän. Massarajoitteista johtuen punnitsen tarkkaan kaiken vaunuun menevän, ja lattia on tähän mennessä haukannut 700 kilon hyötykuormasta 90 kiloa. Laminaatti on yllättävän raskasta tavaraa.

Tarkoituksena on pyrkiä tekemään vaunusta mahdollisimman hyvin äänieristetty. Alkuperäinen suunnitelma oli lisätä sisäseiniin massaa bitumilla tai kumilla ja jäykistää ulkoseiniä edelleen maalaamalla ja lakkaamalla. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun löysin autohifi-puolelta tuotteen nimeltään Dynamat Extreme. Väittää muuttavansa mekaaniset värähtelyt lämmöksi ja olevansa todella tehokas hommassaan. Lukuisat arvostelut tukevat väitettä. Raporttia aiheesta täällä heti, kun omakohtaisia kokemuksia on. Ilmoilla on joka tapauksessa lupaus totaalisesta rakenneäänen eristyksestä. Ilmaääni ei vaunuun kulkeudu nykyisilläänkään, sillä vaunu on äärimmäisen tiivis ovitiivisteitä myöten. Tuuletusventtiilit rakensin itse sellaisiksi, että suljettuna nekin ovat totaalisen tiiviit.

Äänitekniikkakin kokee pienen päivityksen. Varastossa odottaa käytettynä hankittu ensimmäisen sukupolven Mac Pro, neliytiminen kahden Xeon-prosessorin malli. Äänityskoneen vaihdon myötä tuli päivitettyä myös UAD-kortti uuteen UAD-2:een sekä MOTUn 424-äänikortti PCI Express -malliseen, vanhassa koneessa oli PCI-X. Ilokseni huomasin UAD-2:sta löytyvän jonkinnäköisen uuden matalalatenssitilan. Vieläkin suurempi riemu oli huomata SSL Duenden ajureita imuuttaessa, että näistä on ilmestynyt versio 3, joka myöskin sisältää tuen matalalatenssiselle toiminnalle. Näitä täytyy testailla; jos toimivat kuten luvattua, voin jatkossa käyttää liveäänen miksaamisessa myös UAD- ja Duende-plugareita. Ja sekös se olisi nannaa. Myös Euphonix MC Controlin softat ovat päivittyneet, nyt laitteesta löytyy mukava surround-panner.

Vanha äänityskone (neliytiminen Opteron) siirtyy pyörittämään softasyntikoita entisen P4-myllyn tilalle. Vanha mutta luotettava P4-mylly taas saa vanhuuden levon pelkän midisekvensserin (Sonar) pyörittäjänä.

 

unity gain 2.0 for real

Aiee, uusi vaunu taitaa olla tulemassa todeksi. Jostain männätalven nurkilta asti olen haaveillut, suunnitellut, piirtänyt ja visioinut täydellistä vaunua ja nyt se on tilattu. Lähdin kyselemään vaunusta tarjouksia lähinnä ikkunashoppailumeiningillä, mutta kohtalon oikku ohjasi yhden tarjouspyynnöistä Conlogin Eestin toimipisteen päällikölle. Ja sieltäkös tuli tiukka tarjous, jota tiukensi edelleen se, että toisesta EU-maasta voi ostaa tavaraa ilman arvonlisäveroa.

Tilauksessa on nyt omien piirrustusten mukaan tehty vaunu, jonka rakenteissa ei tavallisista asuntovaunuista poiketen ole lainkaan puuta tai muuta mätänevää. Vaunu on koottu rekka-autojen elintarvikekuljetuskorien tapaan, eli joka puolelta eristettynä ja tiiviinä. Sisällä on avaraa, sisämitat ovat 6 metriä pituutta ja 2,3 metriä leveyttä. Leveys tuli optimoitua viimeisen päälle, sillä EU:n sallima maksimileveys liikenteessä on 255cm — vaunun ulkoleveys jää 4cm alle maksimin.

Vaunuun tulee harjakatto, joka helpottaa lumen pudottelua katolta talvella sekä avustaa akustiikkaa tappamalla seisovia aaltoja. Harjakaton korkein kohta sisällä on 2,5 metriä, alimmillaan 2,2 metriä. Keula on myös muotoiltu viistoksi. Nämä ratkaisut yhdessä tekevät katosta todella jykevän: normaalin tasakattoisen rekkakorin tarjoaman, yhden ja vain ulkopuolelta profiileihin tuetun ison levyn sijaan lumikuormaa kantaa kaksi kapeampaa levyä, jotka on tuettu rosteriprofiileilla kaikilta neljältä sivultaan sekä ulko- että sisäpuolelta. Vaunun etupäässä muotoilu tarkoittaa vieläpä, että liitospinnat ovat todella pitkiä, kun etupään päätykolmio on tavallaan ‘vinossa’. Piirrustuksia silmäämällä tämä etu selviää oitis. Väittipä Conlogin vara-TJ vieläpä, että kun toimitusjohtaja näki piirrustukset, tilasi hän samanlaisen vaunun myös itselleen

Vaunun tekniikkaa on myös tullut mietityksi toden teolla. Sähkötoteutus on oleva päjäyttävä. Kunnianhimoinen tarkoitus on rakentaa Mastervoltin venesähkötuotteista systeemi, jonka avulla vaunu käyttää maasähköä silloin, kun se on kytkettynä, ja vaihtaa automaattisesti invertteriin maasähkön katketessa. 2000 watin invertteriä ruokkimaan tulee 430 ampeeritunnin edestä akustoa, joka mahdollistaa vaunuun kaavailemani 575 watin tehoisen sähkölämmityksen käytön täydellä teholla kuuden tunnin ajan. Näin vaunu pysyy lämpimänä myös siirtymisien ajan. Jykevän eristyksen ansiosta lämmitystä ei toki tarvitse käyttää jatkuvasti, kun termostaatti pukkaa lämpöä koppiin vain tarvittaessa.

Lämmitys on suunnitelmissa toteuttaa lattialämmityskaapelilla, joka vedetään kaksi kertaa vaunun ympäri paksujen, rinnakkain asennettujen kupariputkien sisään. Ellei sitten jostain löytyisi valmista lämmönhaihdutusprofiilia. Hetken pohdin mahdollisuutta ostaa parisataa prosessorin jäähdytyssiiliä tätä varten B)

Huimia visioita sikiää hurjaa vauhtia, tästä tulee hieno. Stay tuned…

ender ja unity gain, next generation

Projekti Ender jyrää kovaa. Tulevien parin viikon aikana kuvataan satsi kohtauksia, joita näytetään näytelmän aikana videoscreeniltä, sekä äänitetään kuunnelmaosuuksia ja varsin haastavia ajatusääniä. Päähenkilön päänsisäisiä mutinoita pitäisi nimittäin saada limitettyä live-actioniin. Tässä onkin vielä miettimistä…

Samaan aikaan konkretisoin haaveita uudesta, paremmasta studiovaunusta. Tarjouksia on pyydetty ja hyviä sellaisia saatu takaisin. Unity Gain 2.0 tulee todennäköisesti olemaan lähinnä puolustusvoimille lennonjohto- ja sääasemakontteja tekevän yrityksen huolella rakentama, 6 metriä pitkä ja 2,5 metriä korkea vaunu, jonka lämpöeristys on samaa luokkaa kuin lämpimiin elintarvikekuljetuksiin käytettävissä rekkojen perävaunuissa. Näissä täytyy pitää lämpötila 70 asteen tuntumassa koko kuljetuksen ajan, vaikka ulkona olisi 30 astetta pakkasta.

Vaunuun tulee harjakatto, jotta lumen pudottelu olisi vaivatonta, ja myöskin jotta ns. seisovat aallot saadaan tehokkaammin torjuttua. Sähköjen toteutus tulee myöskin olemaan varsin mielenkiintoinen, aion varautua aggregaattikäyttöön perin nerokkaalla systeemillä. Tämän jälkeen äänityksiä voisi tehdä jopa paikoissa, joissa sähköä ei ole käytettävissä… Ja pienellä virittelyllä myös surround-PA -palvelun voisi viedä luonnon keskelle!

Kirjoittelin Firelight:Studios -porukkamme tuotantoblogiin hieman enemmän jorinaa Enderin äänityöstä. Blogissa on muutakin mielenkiintoista luettavaa porukkamme puuhasteluista. Tutustukoon ken mielii:

http://enterthestudios.blogspot.com/

Ender

Viime päivityksestä on taas ehtinyt vierähtää tovi. Neljä kuukautta tarkalleen, sen ikäinen on uusi tulokkaamme tätä nykyä. Unity Gain on viettänyt tarkoituksellista hiljaiseloa, kun isä on keskittynyt ihmeelliseen tyttäreensä. Vaunu on liikahtanut pihasta vain kerran, kun kävin läheisessä päiväkodissa äänittämässä hyväntekeväisyyskeikkana äitienpäivälevyn. Luikahti purkkiin vallan vaivattomasti: lapset istumaan, kaksi kertaa huutoa täysillä ja sit setä syöksyi vaunuun ja antoi äänityksen rullata, hehkutellen talkback-ämyrin kautta silloin tällöin, että voi kun laulatte lapset hienosti!

Mutta isyysloma alkaa pikkuhiljaa olla vietetty, ja suunnitelmissa on aloittaa vihdoin palvelun markkinointi. Ensin pitäisi jaksaa vääntää kotisivut jonkinnäköiseen kondikseen (tylsää!!!!)…

Kesällä tapahtuu muutakin. Antti Mankosen ohjauksessa Tampereen Legioonateatterille nousevaa Ender – Kuolleiden puolustaja -scifieeposta työstetään työryhmän kanssa tätä kirjoittaessani jo toista viikkoa. Olen jutussa mukana äänisuunnittelijana. Meikäläistä ja vaunua alkaa nähdä Nekalassa ensi viikosta lähtien: Nekalan reenikämppäskenelle olisi tarjolla mainio tilaisuus äänittää ekstemporee-EP halvalla, tervetuloa hihasta nykimään Legioonateatterille

Säätöä

Perheenlisäys on täällä, eläköön! Vauvaperheen arki on perheessämme muotoutunut euforiseksi ja nautinnolliseksi, viis univajeesta ja muun elämän taka-alalle häipymisestä.

Myös vaunu on saanut talvehtia viimeiset pari viikkoa melko rauhassa. Olen istunut kriittisen miksausprojektin ääressä vaunussa ensimmäistä kertaa, päässyt hienosäätämään subbaria ja kalibroimaan korvia oikein kunnolla. Siinä sivussa tuli tehtyä havainto, joka on syytä raportoida.

Nuendo 4:ssa on uusi, näppärä systeemi nimeltään Control Room Mixer. Ideana on, että ohjelmasta löytyy kaikki työkalut kuulokekuunteluiden, talkbackin, eri tarkkailukaiuttimien sun muiden hallinnointiin. Systeemi toimii hyvin, joten otin sen käyttöön ilomielin. Tapojeni vastaisesti lueskelin Control Roomin konffauksen yhteydessä myös ohjekirjaa silmä kovana.

Konffauksessa pääsi kuitenkin tapahtumaan moka. Mokan suoman opetuksen voin summata seuraavasti: Jos käytät Control Roomia, luo mix bussillesi (Stereo Out jne.) omat Outputit VST Connections -ikkunassa, äläkä assignaa näille mitään fyysisiä lähtöjä. Itselle kävi siten, että vanhan Nuendo-käytännön mukaisesti Stereo Outtini oli määritetty kulkemaan vasempaan ja oikeaan etukaiuttimeen samanaikaisesti, kun Control Roomiin oli määritetty stereokaiuttimet, jotka käyttivät noita samoja etukaiutinlähtöjä.

Lopputulos oli, että etukaiuttimiin meni kaksinkertainen ääni. Ehdin huomata, että jotain oli pielessä, koska MOTU 2408:n hardware-mittareissa piikit tuntuivat pomppivan noin 2 desibeliä ylemmäs kuin Nuendon päälähdön mittareissa. Säröä esiintyi vain masteroitaessa, kun jatkuvasti liikutaan ylimmässä kahdessa desibelissä. Epäilin kuitenkin MOTUn säädöissä olevan jotain mätää, en osannut epäillä Nuendon säätöjä.

Ikävintä tässä tilanteessa oli, että ääni ei tullut kaiuttimista vain 2dB kovempaa, se tuli myös selvästi tuhdimpana. Ilmeisesti MOTUn sisäisessä miksaussysteemissä tapahtui jotain vaihemagiaa. Tajusin mitä tapahtuu, kun tartuin Control Room Mixerin liukuun, jonka pitäisi määrätä pääkaiutinten leveli, ja vedin sen alas: äänenvoimakkuus pysyi likimain samana, mutta ääni oheni selvästi. Bingo. Harmillista vain, että olin ehtinyt miksata paljon omia juttuja sekä lähettää työn alla olevasta projektista työnäytteitä kuunnellen liian ‘mairittelevaa’ soundia.

Pääasia, että vika löytyi… Uudella innolla sorvin ääreen!

Lämpöä ja nippeleitä

Tekniikan viimeinen ongelma on ratkennut, kiitos Nuendo-boardin väelle

http://forum.nuendo.com/phpbb2/viewtopic.php?p=157511#157511

Tämän päivän satoa on myös vaunun lattian huimasti parantunut lämpöeristys. Olin jo aikaisemmin harmitellut, että siinä missä vaunun katto, seinät ja ikkunat eristävät todella tehokkaasti, hohkaa lattia kylmää kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Äkkäsin Tarjoustalosta halpoja kuramattoja, jotka tuntuivat heti koskettamalla miellyttävän lämpöisiltä. Kääntöpuolella matoissa oli liukumista ehkäisevä kumipinta. Ostin noita satsin ja lisäksi muutamia vihreitä retkipatjoja.

Kotosalla otin sakset käteen ja leikkelin retkipatjasta täsmäkappaleet kaikkiin niihin kohtiin vaunun lattiaa, joita en ollut aiemmin vahvistanut laminaattiparketilla. Sitten katoin koko vaunun lattian jalkojen alla viihtyvän alan kuramatoilla. Ja katos mokomaa: lämpöpatterit kävivät puolta harvemmin ja lattia oli vihdoin mukavan lämpöinen. Villasukat, joita olin pakkasilla suosinut vaunussa, pääsivät takaisin sukkakoriin lepäämään. Kuramatot pysyvät paikoillaan ilman erillistä kiinnitystä, kiitos kumisen grippipinnan.

Estottomat suosittelut jokaiselle vaunuilijalle nimenomaisesti näille Tarjoustalon ja muiden Tokmannin liikkeiden valikoimista löytyville kuramatoille, jotka tunnistaa siitä, että maton nukkaista osaa kiertää kolmisen senttiä leveä kumikehys — niissä on jotain taikaa… Hieman peräti harmittaa, että ehdin laittaa laminaatit liimalla ja nauloilla vaunun lattiaan; kerrostuma retkipatja – laminaatti – kuramatto koko lattian alalle olisi ollut kuningasveto.

Takin’ orders

Eilispäivä soi Unity Gainille ekan keikkansa. Ennen keikkaa ei ollut mitään varmuutta siitä, toimiiko villi rakennelmani lainkaan, mutta nyt on: kaikki toimii just eikä melkein. Näinollen julistan Unity Gain (puh. 045 1355 466) avatuksi

Äänitimme kaverin bilebändin reenikämpällä neljä biisiä demoa varten studioliven ihanteesta vain hieman poiketen: soittimet ensin ja laulut vasta sitten. Soittimista imaistiin sisään viisitoista samanaikaista raitaa, jonka jälkeen kolme laulajaa suorittivat omat temppunsa.

Jo ennen keikkapaikalle Helsingin Sörnäisiin pääsyä ilmeni mukava tosiasia: Range Roverin korvannut Volkswagen Transporter 2.5 TDI Syncro -03 on väkivahva veturi, joka liikutti vaunua hämmästyttävän vaivattomasti.

Yksi päällimmäisistä pyrkimyksistäni oli, että varsinkin äänityskamojen pystytys olisi mahdollisimman nopea ja suoraviivainen homma, jolloin aika vaunun parkkeeraamisesta ensimmäiseen recin painamiseen olisi minimissään. Tässä onnistuttiin: bändin rumpali ja tekniikkaguru oli mikittänyt rummut ja vetänyt koko bändin kaikki lähdöt splitteriin. Ei siis muuta kuin kaapelia kelalta kellarista parin ovenraon kautta portaikkoon ja parkkihalliin, jossa vaunu oli pysäköitynä, toinen pää kiinni vaunuun (läpivedon sijoitin vaunun nokan kaasupulloille varattuun tilaan, jossa se on sateelta suojassa: sieltä löytyy RJ45-liitin ja kumilenkki vedonpoistoa varten) ja toinen kellariin kannettuun etuasteräkkiin. Sitten XLR-vedot splitteristä etuasteisiin, tasot nopeasti kohdalleen ja takaisin vaunuun toteamaan, kuuluuko ääni koneelle asti.

Kyllä kuului. Virheetöntä ääntä vailla napsuja tai muita digitaalisia virheitä virtasi vaunuun, ja äänittämään päästiin samantien. Perinteisiin kamoihin verrattuna riemastutti myös se, että etäräkki ja vaunu olivat taatusti eri virtapiireissä, joka olisi perinneäänimiehelle ammatillinen itsemurha – sessio kärsisi vähintään maalenkeistä eli sähköisestä huminasta, ja pahimmillaan kamoista saisi mojovia sähköiskuja – tällä kalustolla ei moista vaivaa voi edes teoriassa päästä syntymään!

Valitsin Audientin etuasteet niiden muiden meriittien ohella siksi, että niiden tasomittarit ovat äärimmäisen simppelit: vihreä valo, jonka kirkkaus kasvaa voimakkuuden kasvaessa lähemmäs yliohjautumista, ja punainen valo, joka syttyy -2dB:n kohdalla. Tämä osoittautui mainioksi ratkaisuksi, tasojen hakeminen on todella nopeata. Gainiä nopeasti kohti kaakkoa kunnes punainen vilahtaa, sitten askel taaksepäin ja pari sekuntia tuijottelua, vieläkö syttyy. Samanaikaisesti voi tehdä nopean päätöksen portaattoman alapään leikkurin käytöstä. Jos punainen ei enää välähdä, siirrytään seuraavaan kanavaan. Viidentoista inputin tasojensäätö kesti kolmisen minuuttia, ja kyseessä oli eka kerta, kun noihin Audientteihin kajosin. Kun soitto alkoi, vaunussa oli helppo hymyillä, sillä tasot olivat vallan buenot, yhtään clippiä ei koko session aikana mittareihin syttynyt. Myös Nuendo toimi totaalisen varmasti. Äänikortin bufferin olin asettanut ‘varovaisesti’ 128 sampleen, mutta koska kuormitusmittari pysyi jatkuvasti nollan tuntumassa, sitä uskaltanee vielä tarpeen tullen laskeakin, heehee Varsinaista tarvettahan ei ole, sillä MOTUn CueMixin kautta luurimonitoroinnin voi joka tapauksessa hoitaa nollalatenssilla.

Hiukka hirvitti vetää herkästi nirhautuvaa CAT6-piuhaa ovien välistä, mutta ehjänä kesti. Keikkakalustoon tulee kuulumaan myös parisenkymmentä kymmensenttistä pätkää puutarhaletkua, joilla nuo kohdat voi suojata, vielä noita en ole saanut aikaiseksi hankkia.

Viisi tuntia vaunun saapumisesta meillä oli tallessa neljä biisiä, joissa sykkii herpaantumattomassa yhteydessä rummut, basso, kitara, kolme kiipparia sekä kolmen laulajan hyvin harjoiteltu stemmalaulanta. Useimpien biisien soitinpuolesta otettiin vieläpä kaksi ottoa. Tehokasta toimintaa, josta kiitos kaikille osanottajille! Who’s next?

Nettisivut edistyvät

Köyhä yrittäjä säästää siellä missä voi, ja tekee nettisivut itse. Homma on kuin tervan juontia, mutta sisulla se hoituu…

Haasteena oli tällä kertaa saada yhden table-solun sisään vieritettävää sisältöä. Jekku onnistui www.softcomplex.com -osoitteesta löytyvällä Tigra Scroller -Javascriptillä.

Sivut nousevat pikkuhiljaa osoitteeseen www.enterthestudios.com/ug – sieltä selviää mistä Unity Gainissä on kyse…

Päivittelyä

Aika on taas jatkanut ikuista matkaansa samaa tuttua tahtia, jolla se on edennyt alustansa lähtien. Mutta suhteellista on aika pienelle ihmiselle; viime päivityksestä on ehtinyt taas vierähtää turhan pitkä tovi. Tovin aikana on tapahtunut yhtä jos toista…

Vaunun suhteen ollaan taas palattu normaalitilaan. Verkkokauppa vaihtoi kärähtäneeseen koneeseen uuden kovalevyn mukisematta, ja toiminta on ollut virheetöntä. Jotain hyvääkin tauosta koitui: rohkaistuin Windowsia asentaessa kokeilemaan perinteistä ääni-PC:n virityskikkaa, joka ei aiemmilla asennuskerroilla ollut onnistunut. Juju on seuraavanlainen: aivan Windowsin asennuksen alussa kysäisee asennusohjelma jotain ‘paina F6 asentaaksesi ylimääräisen SCSI- tai RAID -ajurin’. Tässä kohtaa painetaankin F5. Hetken päästä ilmestyy salattu ruutu, josta voi valita koneen tyypin, tästä valitaan ’standard PC’. Loppuasennus suoritetaan normaalisti.

Kikalla saadaan aikaan asennus ilman ACPI-tukea: huono puoli on, että koneen joutuu sammuttamaan virtanapista, automaattinen virrankatkaisu ei toimi. Hyvä puoli on, että kone toimii täysin vailla pykimisiä, joihin useimmat käyttäjät ovat niin tottuneet, etteivät niitä edes huomaa.

Viimeisiä hankintoja tuli tehtyä Järvenpääläisestä Tietosähköstä. Jätin omalaatuisen tilauksen (mm. pari kelaa mahdollisimman hyvin säätä ja mekaanista rasitusta kestävää CAT6-kaapelia RJ45-liittimin, kelattuna siten, että kelan sisempää päätä on vedetty kelan kyljestä läpi kolmisen metriä ???), ja sen kummempia ihmettelemättä olivat ammattimiehet tehneet juuri sitä mitä tilattiin. Samassa tilauksessa tuli myös täsmämittainen Word Clock -kaapelointi etuasteräkkeihin. Ei voi kuin suositella.

Hermoja koeteltiin Waves-plugarien kanssa vielä kerran. Asennuksen jälkeen plugarit toimivat demoversioina, vaikka iLokilta löytyi kurantit lisenssit. Oletin, että demoajan umpeuduttua plugarit haistelisivat lisenssit iLokilta, mutta eipäs käynytkään näin, lakkasivat vain toimimasta. Tutkin tilannetta tarkemmin ja totesin, että iLokille olikin päätynyt uuden versio 6:n lisenssit, ja asennus-CD:t pitivät sisällään version viisi piste jotain. Uudet versiot saattoi imuroida Wavesin sivuilta. Kävin ilolla päivittämään plugareita…

Ilo ei kestänyt pitkään. Uudet plugarit vaativat että vanhat poistetaan, ja vanhojen asennuksenpurkuohjelma kaatui heti alkuunsa. Poistin plugarit kovalevyltä käsin, mutta sekös ei riittänyt uuden version asennusohjelmalle, joka edelleen väitti vanhojen olevan asennettuna. Vanha hakkeri käynnisti oitis regedit.exen ja lähti hakemaan merkkijonoa ‘waves’. Loppujen lopuksi rekisterin siivoaminen kaikesta Waves-merkkisestä kesti puolisentoista tuntia.

Niille, jotka eivät vastaavaa homma ole tehneet, voin kertoa, ettei harjoittamalleni keskittymiskyvylle ole vastinetta reaalimaailmassa. Tuon puolentoista tunnin verran toistin seuraavaa rutiinia: Paina F3, jolloin seuraava kohta käsittämätöntä kirjain- ja numeropuuroa, jossa esiintyy merkkijono ‘waves’, ilmestyy ruudulle. Harkitse, liittyykö tämä Waves-plugareihin vai johonkin aivan muuhun. Jos liittyy Waves-plugareihin, paina tabulaattoria, deleteä ja enteriä. Katso mitä ruudulle ilmestyy seuraavaksi. Jos sekin liittyy Waves-plugareihin, HUOM!!! jätä tabulaattori painamatta, paina vain deleteä ja enteriä. Toista edellistä kunnes ruudulla on rimpsu, joka ei liity Waves-plugareihin, jolloin painetaan taas F3 ja toistetaan. Jotta homman saa puoleentoista tuntiin tehtyä, noita syklejä on käytävä läpi neljä sekunnissa. Ranteen kipeytyessä on vaihdettava kättä. Ja koko ajan on elettävä epävarmuudessa: tästä ei välttämättä ole mitään apua…

Tällä kertaa pinnistys kannatti ja perkeleet lunastettiin. Waves V6 asentui regedit-souvin jälkeen ja toimii loistavasti. Myös SSL Duende on osoittautunut helmeksi vailla vertaa. Muutaman desibelin buustaus Duenden EQ:lla tuo raidan kuin raidan dramaattisesti esiin.

Vaunun ensimmäinen äänityskeikka odottaa lähitulevaisuudessa, siitä lisää sitten.

Takapakkia

Tätä tämä on tekniikan kanssa. Kaikki oli kunnossa, softat asennettuna, Wavesin iLokin äärimmäisen hankala authentication-prosessi tehty, MIDI Timecode -ongelmat vaunun etu- ja takapään välillä troubleshootattu (käsittämätön tahdin heitto 80bpm:n vauhdissa; ratkesi valitsemalla Nuendosta ‘Use system timestamp for Windows MIDI devices’), eka biisi väsätty ja toinen työn alla…

 

Ja bäng. Upouusi tuplaprossu-AMD Asus-emolla pimeni yllättäen ja ilmassa tuntui mieto sähkökäry. Kone oli tyhjäkäynnillä vailla minkäänlaista rasitusta. Uudelleenkäynnistyksen ja tutkailun jälkeen ilmeni, että värkin kolme PCI-X -korttipaikkaa olivat lakanneet toimimasta, PCIe ja tavallinen PCI toimivat. Kone lähti kolmannelle huoltokeikalleen.

Kuvia rikkoutuneesta idyllistä:

 

 

vaunun takapaa

 

vaunun etupaa